Paikkani

Eikö alkupisteiden meressä joskus
tunnu siltä että mikään ei voi
alkaa täältä. Eläimeen vertaaminen
tuntuu jokseenkin sopivalta.
Todellisessa muodossa se matkii
niitä olemassaolon aktiivisuudessa.

Alkupisteestään kun onnistuu
irroittautumaan jonkin kylkeen,
joka ei muistuta mitään niistä
eläimistä. Kaksinverroin vähemmän,
jos eläin houkutellaan pois.
Alkupiste hajoaa silloin tuhansiksi
rasteri palloiksi. Muodostamatta
kuitenkaan mitään selväjärkistä.

Ehkä siksi että harva sanomalehti
kirjoittaa unelmista. Vielä harvempi
yrittäjä kehtaa kertoa niistä.
Johtuneeko tästä että velvollisuuden
rajat hämärtyvät ja tartutaan
kaikkiin mahdollisuuksiin kuin
viimeisiin.

Lopulta tämä kaikki maistuu, kun
rakkaiden huulien maku sekoittuu
vereen. Etsi tästä nyt sitten
alkuja.

© Mikko Järvinen