Musiikki on loppunut

Gramofoni rohisee pöydällä, juuri sammuneen kynttilän savun tanssiessa sen ympärillä. Siitä huolimatta katson ikkunasta ulos hautoen ajatuksia näkymättömästä kauneudesta.

Ne sävelet soivat muodostasi tuolla maailmalla. Levyn tuoma tunne ei ole sama, mutta toimii kyllä muistojen herättäjänä. Laittaa miettimään, koska olisit ollut yhtä vapautunut, kuin silloin eräs kerta keikan jälkeen.

Lasken savukkeen ja nostan, sinulta saadun trumpetin huulilleni, tavoittaakseni sen menneen tunnelman. Ilman ääntäsi tavoite on pelottava. Sen piti olla meidän matka.

Yksinäiseen muistokonserttiin osallistuu vain henkesi, sillä se ohjaa sormiani trumpetin näppäimillä. Vaikka olenkin surun murtama, ilolla toimin hyväistesi välikappaleena, kotona ei odota kuin gramofoni.