Seikkailuja empaattisuudesta

Ryhdyn laskemaan 37,49 ja 10000. Se on toisella puolella maailmaa. Lähempänä lasken 8-2003-30-57. Summa on hirveä, vaikka osatekijät ovatkin kaukana. Tuntuu pahalta silti.

Yhdenkä kuolema tragedia ja monien tilastotieto. Enpä tiedä, mutta pelkään turtumista. Vaikka tuntuu pahalta en halua unohtaa ketään heistä. Kaiken tapahtuneen jälkeen he eivät ansaitsisi sitä.

Monta ihmistä ei tule näkemään ihmeitä, joita on tuolla tähtien välissä ja päällä maan. Moni ihmeidentekijä omassa luokassaan on sammunut.

Marcuskin oli sitä mieltä että meidän pitäisi välittää toisistamme. Aina ei voi tiedostaa miten maailma kaikkine osineen toimii. Pimeyden tasapaino on vain löydettävä.




© Mikko Järvinen

Koskettama

Kaikessa harmaudessaan se ei ole vielä tehnyt päätöstä siirtyäkseen suuntaan taikka toiseen. Koskee olla koskettamatta, sillä hän on kauneuden koskettama. Värit seuratkoon hänen jalanjäljissään päätöksen toteutukseen.

Hänen kokonaisuutensa säikeet tunkeutuvat minuun, enkä halua vastustella sitä. Otan kaiken vastaan mitä vain saan. Halu vastata kosketukseen on suuri, mutta toimena se on ajatuksieni vanki.

Liikkui kuin tumma hahmo vallankumouksen aattona, ennen suurta tekoa. Kaikki tiesivät hänestä, mutta hänen tulonsa oli yhtä tuntematon, kuin mitä hän kantoi mukanaan.

Yhteen kietoutuneet sydämet seisoivat lopussa ja lauluin kertoivat siitä mitä hän kantoi.




© Mikko Järvinen