Teille kahdelle

Missä mahdoitte tavata? keskellä kaupunkia
urbaanin sydämen sykkiessä? vaiko keskellä
korpea, vain kuu seurananne? Ei sillä niin
väliä. Onhan sieltä tultu jokseenkin pitkä
matka, siinähän vasta tarina on.

Ketkä sanoivat ja mitä sanoivatkaan, kun
kuulivat? Onnittelivat ja vitsailivatkin,
niinkuin asiaan varmasti kuuluukin.
Kauniita muistoja säilyttämisen arvoisiakin.
Vielä tosin kierretään melko kaukaa.

Nyt lähestytään jo. Olette luvanneet luoda
jotakin kaunista, heränneet todelliseen
elämään. Joidenkin mielestä luovutte, mutta
todellisuudessa saavutatte lisää.

Teillä on toisenne nyt. Älkää sitä unohtako,
niinkuin moni tässä epäolennaisuuksien ajassa
tahtoen tai tahtomattaan tekee. Nähkää sen verkon
läpi kohti parempaa maailmaa.

© Mikko Järvinen

Asia selviää kysymällä

Juttelinpa kerran omnipotentin itsensä
tuntijan kanssa huomatakseni ettei hän
ole todellinen laisinkaan. Mistä mahdoimme
jutella, kun viinipullo tyhjeni. Iltoina,
jotka ovat pahimpia, muistan turhankin
tarkasti.

Hänen artikulaationsa entisaikoihin
palaamisesta on vakuuttavaa, otan suullisen
lasista ja totean ettei sinne ole menemista.
Toine haluaisi, toinen kauhistuu ajatuksesta.
Pitää löytää itsensä tästä hetkestä. "Mutta
siinäpä lienee ongelma!" sanoo hän
voitontahtoisena. Toinen osa on tuolla jossakin

Vierastan hänen innostuneisuuttaan. Puolihuokaisten
sanon hänen olevan oikeassa vain siksi, että hän
itsekkin piilottelee. "Tulisit itsekkin
piilostasi, niin toinen osa paljastuu". Tokaisen
vastavetona. Epätodellinen ja omnipotentti
ystäväni toteavasti kysyy: "Olenko varma?".

Minun oli pakoo myöntää että on ollut varma. Toivotin
epätodelliselle kaverille hyvää matkaa.

© Mikko Järvinen

Kävele lasilla

Yhdet makaavat ja toiset nojaavat.
Oudosti se pinta meitä riepottaa,
emme tunnu edes aina liikkuvan.
Maisemat sen takana vaihtuvat.
Sitä haluaisi yhden pysyvän
maiseman, johon voisi palata.
Olla turvassa.

Keiden käsissä se palaa muodottomaksi
köntiksi, kun ei tajua päästää irti.
Voit myös polttaa sen vihalla ja
epätietoisuudella. Riistäytyy käsistä
se liekki, jos murratte pinnan, joka
ei vääristä. Sulkee vain vihan
ulkopuolelle.

Ihmetellessä sen pintoja toiset tuntuvat
välillä unohtavan, että heillä se ei
muodostunut päämäärättömäksi labyrintiksi,
jonne vielä eksyykin tavattoman helposti
katsomaan ulos kuin vanki.

Vapauttakaa toisenne. Kävelkää kevyesti ja
muistakaa mihin jalkanne laskette.
Heijastuksista löydätte toisenne, jos
pelästytte, katsokaa taaksenne.

© Mikko Järvinen