Yhdet makaavat ja toiset nojaavat.
Oudosti se pinta meitä riepottaa,
emme tunnu edes aina liikkuvan.
Maisemat sen takana vaihtuvat.
Sitä haluaisi yhden pysyvän
maiseman, johon voisi palata.
Olla turvassa.
Keiden käsissä se palaa muodottomaksi
köntiksi, kun ei tajua päästää irti.
Voit myös polttaa sen vihalla ja
epätietoisuudella. Riistäytyy käsistä
se liekki, jos murratte pinnan, joka
ei vääristä. Sulkee vain vihan
ulkopuolelle.
Ihmetellessä sen pintoja toiset tuntuvat
välillä unohtavan, että heillä se ei
muodostunut päämäärättömäksi labyrintiksi,
jonne vielä eksyykin tavattoman helposti
katsomaan ulos kuin vanki.
Vapauttakaa toisenne. Kävelkää kevyesti ja
muistakaa mihin jalkanne laskette.
Heijastuksista löydätte toisenne, jos
pelästytte, katsokaa taaksenne.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti