tiistai 9. lokakuuta 2012

Eipä juuri muulla ole väliä

Tuuli ei vielä syleile päätäsi, heittäen samalla hiuksia silmillesi. Matka saaristoon ei siis toteutunut, sitten illat käyvätkin jo pimeiksi ja sateisiksi. Lieneekö tuolla väliä, sillä onhan minulla sinut.

Rankkasade tai tulva vei maat ja veneen, juhlikaamme siis ironiaa. Kummankaan ei tarvitse tehdä sitä yksin. Vieraiden lähtiessä keväällä syttyi sota, jostakin turhanpäiväisestä syystä. Senkin voi unohtaa jos vain muistaa  olennaisen.

Eikö siinä myös piile meidän voimamme? Toisissamme, välillämme ja teoissamme. Se on yhtä kuin auringon valo maailmalle, tuo elämän. Luonteeseen, sillä kuuluu myös olla näkymätön ja näkyvä samaan aikaan.