Kaunis pahuus

Pahan taival repii veristä polkuaan kautta ajan
rakenteen. Hävittää, tuhoaa muistoja jostain
hyvästä. Kuvittelevat joka askeleellaan, että
hyvät ovat taipuneet tässä, jääneet makaamaan.
Luulevat väärin

Hävittää toinen ahneuttaan, valehtelemalla
hautaa hyvyytensä tallattavaksi polkujen
syliin. Tietämättömyyksien palkaksi,
epätietoisten epäilyyksiin tässä saatossa
se ensimmäinen tosi tekee verelle seuraa.

Ollaan siivosti, itsensä vastaisesti.
Luullaan olevamme oikein. Enemmän
väärää tähän sanomattomuuden
rakenteeseen on kätketty, ahdistaa
yrittää ymmärtää tätä piirrustusta.
Väärin rakennettu taikka aivan
väärä paikka. Vetää unelmia alleen.

Niiden pelastaja, osina kuin suuri
totuus. Jossain tuolla oikeissa paikoissa.
On se minussa ja hänessä, älä etsi oikeaa
ratkaisua polkujen, rakenteiden, pahan
sylistä. On vain mitä tiedät, tunnet.
Muun merkitys katoavaista.

© Mikko Järvinen

Rakkaus talloi minut vuonna, jota en täysin ymmärrä

Sinä vuonna ei juuri mikään jäänyt
mieleen, vaikka opiskelin. Jäivät
asiat asettamatta perspektiiviin,
sillä suurin oppi oli vielä tulematta.
Se oli laittanut itsensä perspektiiviin,
suuri kun oli.

Mikään sitä ennen tai sen jälkeen
ole ollut samanlaista. Tulin huomanneeksi
että niiden oppien on aina tietoa.
Opittavaksi. Kaikki alkoi kolmesta
sanasta. Mitä olinkaan ennenkuin kuulin ne?
Uskoisin sanomia siltä ajalta yhtä vähän
kuin pahaa sinusta.

Ne samaiset kolme sanaa avasivat musiikin
maailman, jota olin ennen katsellut
vain ulkopuolelta sateessa. Joka vaikutti
jatkuvan horisontin ympäri. Sanat olivat
tunnusana ja heti kysyttiin: "miksi et
heti tajunnut aikaisemmin?"

© Mikko Järvinen

Suunnistus ja eriskummallisia rikkauksia

Asetan sormeni huulillesi. Nyt ei tarvitse
sanot mitään. Katsotaan vain tähtitaivaalta
unieni laatu, joissa sinä olet suurimmassa
osassa. Palkinnon veroisessa.

Unet ovat hyviä ja lataavat kompassin, joka
käy rakkaudella. Kummastelen kompassin
osoitinta, joka pyörii kuin lentokoneen
potkuri. Johtunee siitä että olet siinä
vieressä.

Vierestäsi heränneenä voin tulkita jokaisen
päivän juuri alkaneeksi kevääksi. Ennen
kuin mitään toimia voi suorittaa, matkalta
muistunut mieliteko on tehtävä. Silitän
hiuksiasi.

Hukun silmiisi vaikka löytäisin ne vain
valokuvista. Ihana tunne, jonka avulla
unohtaa kaiken muun. Se jos mikä on
harvinainen valuutta näinä aikoina.
Voit siis pitää itseäsi rikkaana.

© Mikko Järvinen