tiistai 31. tammikuuta 2012

Sydämesi kukka

Millaista puutarhuria käy kiittäminen
siitä kauneimmasta kukasta, joka
kasvaa  sydämesi huipulla. Tie
sinne on tuntematon, vaihtuessaan
joka kerta paljastaa puutarhurin
kuolemattomaksi.

Hoito-ohjeet on kirjattuna narulla
suljettavaan nahkakantiseen
teokseen. Vaatii ajatonta viisautta että
voi ymmärtää ne ohjeet. Valtakunnat
kaatuvat ennen syntymistään, kun
taistellaan oikeudesta lukea sitä.

Puutarhuri ei unohda koskaan, silti
kukan vieressä joka päivä hän kertaa.
Uusien sivujen toivossa kääntelee
hellästi vanhoja. Muistikuvien ohessa
kastelee kukkaa.

Rikkaruohoista otetaan opiksi, laitetaan
talteen uuden rakkauden turvaksi. Päivän
päätteeksi uni tulee paremmin kuin koskaan
aikaisemmin. Puutarhurin ei tarvitse pohtia.

© Mikko Järvinen

lauantai 14. tammikuuta 2012

Aave asuu meissä

Älä usko aaveisiin, joista kerrotaan
turistikohteissa. Oman elämän aaveet
löytyvät arkisemmasta paikasta.
Sinusta. Levittävät pelkoa, mutta
harvoin pelästyttävät ketään.
Turistikohteiden versiot vievät
liiaksi huomiota.

Pääsevät sisään omin luvin, kun kukaan
muu ei katsele. Syy heidän
saapumiselleen on yhtä vaikeasti
laskelmoitavissa kuin rakastumiseen
kuluva aika. Avaimien sijasta käytetään
kelloja

Jokaisen aaveella on oma tuojansa ja
niiden reitit ovat yhtä moninaiset.
Näiden ennalta näkeminen kutsuisi vain
lisää aaveita. Veljiään ja siskojaan
aina vaan pahempia.

Varkaissa eivät kuitenkaan ole. Tuovat
rikoksensa kuitenkin piiloon meihin.
Jota sitten tahtomattamme välitämme,
Kunnes siitä tulee loputtoman suon
ikuinen kopio.

© Mikko Järvinen

6 kuvaa

Alussa hymyilet ja lopussakin.
Erittäin virkistävää kun on
viime aikoina katsonut ulos ja
normaalista poiketen miettinyt
elämää. Ei säätä, ei tällä kertaa.
Nyt muistellaan muita muistoja.

Siirtyessäni gallerian toiseen
huoneeseen muistan sattumalta tai
sattuman puutteesta kaksi asiaa.
Lakatut kynnet oudot, mutta
menettelevät. Hattu vain lisää
sattumaa tuodessaan mukanaan
hullunkurisen ilmeen, eräältä
syysillalta ennen sanoja.

Eipä ole koskaan ollut bambu
näin eriskummallista. Ei sitä
muuten välittäisi ellet kurkistaisi
yhden takaa hymyillen, jostakin
viekkauden ja onnellisuuden
välimaastosta.

Neljännessä sijainnissa saan
ihmetellä kuinka voit näyttää
hopeisen puun varjossa noin kauniilta.
Aikani ihmeteltyä päätän unohtaa
koko puun. Keskittyminen kauneuteen
tuntuu niin kovin mielekkäältä.

Viides gallerian huoneista onkin
sijoitettu junaan. Matkan teko ei
näytä olevan tuskaista. Niin
ilkikurisen iloisesti näytät kieltä
hymyillen. Junan pääteasemalla ei
ole niin väliää, kunhan saavumme sinne
yhdessä ja sinä hymyilet edelleen.

Kuudennessa ollaan oltu perillä jonkin
aikaa. Ilmeessäsi ripaus viekkautta
kysyt sanoitta että mihin tästä
mentäisiin?


© Mikko Järvinen

Sijoiltaan

Miksi katsoa maailmalle kun oikein
mikään ei ole paikallaan. Vääristynyt
kuva kun ei kaikkialla ole sama.
Toisen oikea on toisen entistä
vääristyneempi kommentointi tai
keskustelu vaikeaa kun ei tunne toista.

Tuntematon komentaja on antanut
tuntemattomalla voimalla hajaantumis
käskyn, jota pasifistikin noudattaa.
Puhelinmuistiot ja sosiaaliset mediat
pursuavat nimiä, vaikka joka paikassa
on tyhjää. Illuusio elämästä.

Ainoa hetki, joka tuntuu jäävän. Normista
poikkeavat hetket menevät yhtä nopeasti
kuin tulivatkin. Eipä ole meistä niitä
muistelemaan lämmöllä. Kun emmehän omista
niitä enää vaan kaikessa hiljaisuudessa
kirjoittelemme sopimuksia niistä
luopuaksemme.

© Mikko Järvinen

Paikkani

Eikö alkupisteiden meressä joskus
tunnu siltä että mikään ei voi
alkaa täältä. Eläimeen vertaaminen
tuntuu jokseenkin sopivalta.
Todellisessa muodossa se matkii
niitä olemassaolon aktiivisuudessa.

Alkupisteestään kun onnistuu
irroittautumaan jonkin kylkeen,
joka ei muistuta mitään niistä
eläimistä. Kaksinverroin vähemmän,
jos eläin houkutellaan pois.
Alkupiste hajoaa silloin tuhansiksi
rasteri palloiksi. Muodostamatta
kuitenkaan mitään selväjärkistä.

Ehkä siksi että harva sanomalehti
kirjoittaa unelmista. Vielä harvempi
yrittäjä kehtaa kertoa niistä.
Johtuneeko tästä että velvollisuuden
rajat hämärtyvät ja tartutaan
kaikkiin mahdollisuuksiin kuin
viimeisiin.

Lopulta tämä kaikki maistuu, kun
rakkaiden huulien maku sekoittuu
vereen. Etsi tästä nyt sitten
alkuja.

© Mikko Järvinen