Alussa hymyilet ja lopussakin.
Erittäin virkistävää kun on
viime aikoina katsonut ulos ja
normaalista poiketen miettinyt
elämää. Ei säätä, ei tällä kertaa.
Nyt muistellaan muita muistoja.
Siirtyessäni gallerian toiseen
huoneeseen muistan sattumalta tai
sattuman puutteesta kaksi asiaa.
Lakatut kynnet oudot, mutta
menettelevät. Hattu vain lisää
sattumaa tuodessaan mukanaan
hullunkurisen ilmeen, eräältä
syysillalta ennen sanoja.
Eipä ole koskaan ollut bambu
näin eriskummallista. Ei sitä
muuten välittäisi ellet kurkistaisi
yhden takaa hymyillen, jostakin
viekkauden ja onnellisuuden
välimaastosta.
Neljännessä sijainnissa saan
ihmetellä kuinka voit näyttää
hopeisen puun varjossa noin kauniilta.
Aikani ihmeteltyä päätän unohtaa
koko puun. Keskittyminen kauneuteen
tuntuu niin kovin mielekkäältä.
Viides gallerian huoneista onkin
sijoitettu junaan. Matkan teko ei
näytä olevan tuskaista. Niin
ilkikurisen iloisesti näytät kieltä
hymyillen. Junan pääteasemalla ei
ole niin väliää, kunhan saavumme sinne
yhdessä ja sinä hymyilet edelleen.
Kuudennessa ollaan oltu perillä jonkin
aikaa. Ilmeessäsi ripaus viekkautta
kysyt sanoitta että mihin tästä
mentäisiin?
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti