Vaikka tuli tanssi joka puolella, en voinut nostaa katsettani sinusta. Tulen tanssiparina tahtomattaan toimivat paperit, valokuvat, kaikki jonka luulin tietäväni. Yhtään mistään.
Lieneekö siinä ongelman ydin? Kukaan ei tiedä mitään ja kaikki alkaa aina alusta. Paitsi heillä, jotka polkevat paikallaan ajassa.
Ongelma kuin ongelma, ulottuvuuksistaan huolimatta, katosi kun astuit huoneeseen. Ajasta ei enää pidetty kirjaa ja ajan kirjasta tuli sytykettä. Tämä tuli, luonteeltaan toisenlainen, ei vienyt mennessään.
Kuka toisi tullessaan? havahtuu usein itseltään kysymään. Rauha laskeutui sillä välin, mutta kenen rauha ja kenelle?
©Mikko Järvinen
