Kuka mitäkin

Tästä tajuaa. Mistä sitä alottaisi?
Elämästä? Kovin kaikenkattavaa, eikö
vain? Sovitaan että sieltä kaikki
alkaa. Ennenkuin on edes alkuun päässyt
huomaa ympäristön olevan keskeneräinen.

Tarkkailen ympäriltäni löytyvää esineistöä.
Se kertoo eräästä, jota voisi opettajaksi
kutsua. Tai ehkä löytäjäksi. Oli miten
hyvänsä, kun katson hänen suuntaansa tiedän
että näin voi olla.

Kuitenkin niin usein seison ulkopuolella vain
kuu kaverinani. Silloin tekee mieli löytäjän
näkemystä. Hän tietäisi mitä tehdä. Lukikohan
hän jättämäni viestin vai upotinko sen liian
syvälle tunteideni suohon.

Toivon näkeväni hänet lähtiessäni, mutta minulla
taisi olla kiire niihin epätodellisiin tilanteisiin
, joissa ei oikein tiedä miten niitä pitäisi
käsitellä. Olen toki nähnyt epätoivoista uskallusta
enkä tiedä mitään.

© Mikko Järvinen

Aitouden etsintä

Kuvajaiset taikka niiden osat tulevat
jatkuvasti vastaan. Ihmettelemme niitä
ja pohdimme mikä on aitoa, mikä on
todella omaa. Oma sielu ellei sitä ole
murtanut usko, teoria tai nykyaikojen
propaganda.

Oman itsensä ydin. Se aidoin osa on
tuolla jonkun pideltävänä. Kovin
pienenä ohi kiitävänä hetkenä on se
annettu pois. Onhan se tietysti karkea
reunoiltaan, mutta katsotaan miten sitä
kohdellaan

Hiovat karkeuksia pois. Temppuna on
muuttua muuttumatta. Ihan niinkuin se
olisi mahdollista. Tosiassa käy niin
että muututaan enemmän siksi, joka olisi
aina pitänyt olla. Ikäänkuin ne asiat
olisivat unohtuneet.

Ei se mitä me maailmasta ja sen
kyseenalaisesta tarjonnasta, vaan
mitä me haluamme itsestämme kertoa sinne.
Siellä on opittava arvostamaan meitä.

© Mikko Järvinen

Kärsimyksen tienristeys

Miten onnistuinkaan löytämään kaksi
tähteä sieltä missä ei ollut ennen
yhtään. Toiselle tarkkailijalle
pitäisi antaa aina rahaa kun väitän
meidän olevan eksyksissä, kuten
vanhassa sananlaskussa todetaan.

Vaan ei olla tultu rikastuttamaan
toista materialistisessa mielessä.
Henkinen rikastuminen on jokaisen
oma ongelma ja uskoisin tarkkailijan
rikastuvan tietämättään. Osaisiko
hän neuvoa tämän paikan? Olisiko
siihen tietoon uskomista.
Tietäessään kun haluaa aina unohtaa
näistä asioista jotakin.

Mistä näistä paikoista tietää, kun
on monesti antautunut aivan varmana.
Antanut kaikkensa, luottanut
valintaansa. Tarkkailijan osana on
olla välittämättä tai tietämättä
asiasta mitään.

Tutkiakseen itseään ja jättäen
tarkkailijan virattomaksi on toinen
tähti jätettävä taakse. Vain niin
syntyy tuloksia. Ei liian virallista
...Niin alkaa rakkauden etsintä.

© Mikko Järvinen