C

Työnnettävän nakkikioskin ohi kulkiessani
en nähnyt sinua. Enkä monessa muussakaan
paikassa, jossa toivoin sinut näkeväni.
Olit mennyt jo täältä voimalla, jonka moni
toivoo tavoittavansa.

Tiedän sinusta kaiken, mitä tunteiden
tarpeiksi voi toivoa tietävänsä. Taitat
valoa eduksesi, saat minut pysähtymään
ja unohtamaan rohkeuteni. Aina sitä
löytyy lähtökohdista ja ajatuksista.

Kun herään itseni seurasta katson hämmästyneenä
ympärilleni ja totean hiljaa ettei
tämmöistä kaupunkia ole olemassa.
Nakkikioskin pitäjä katsoo minua puolestaan
kuin hullua. Katson risteyksessä mihin
olisit voinut mennä.

Näillä epämukavilla istuimilla unta
vältellessään näkee ja kuulee arvioita
milloin mistäkin toiminnasta. Toisilta ei
unen välttely ole onnistunut ja joukkoon
kuulumattomat herättelevät. Minä tosiasiassa
vain tein huomoita siitä että täälläkin
on jälkesi.

© Mikko Järvinen

Kävele lasilla

Yhdet makaavat ja toiset nojaavat.
Oudosti se pinta meitä riepottaa,
emme tunnu edes aina liikkuvan.
Maisemat sen takana vaihtuvat.
Sitä haluaisi yhden pysyvän
maiseman, johon voisi palata.
Olla turvassa.

Keiden käsissä se palaa muodottomaksi
köntiksi, kun ei tajua päästää irti.
Voit myös polttaa sen vihalla ja
epätietoisuudella. Riistäytyy käsistä
se liekki, jos murratte pinnan, joka
ei vääristä. Sulkee vain vihan
ulkopuolelle.

Ihmetellessä sen pintoja toiset tuntuvat
välillä unohtavan, että heillä se ei
muodostunut päämäärättömäksi labyrintiksi,
jonne vielä eksyykin tavattoman helposti
katsomaan ulos kuin vanki.

Vapauttakaa toisenne. Kävelkää kevyesti ja
muistakaa mihin jalkanne laskette.
Heijastuksista löydätte toisenne, jos
pelästytte, katsokaa taaksenne.

© Mikko Järvinen

Suojelijan pettymys

Älä laske päätäsi syliini ja muuta
silmiäsi elottomuuden peileiksi. Ei
enää kyyneleitä, vain kuiva, kylmä
poski jäljellä siitä lämmöstä. hiljaa
suljen silmät puolestasi.

Älä velvoita minua vaalimaan muistoasi
, itkemään verta puolestasi. Tiedät
hyvin että tekisin sen. Muistelisin
kuinka olitkaan elossa, niin muistini
sinusta kertoo

Älä kuole käsiini tai vannon löytäväni
keinoon kääntää ajan taaksepäin. Käsin
vaikka vääntäisin vuodet uhoan, kun
ristin kätesi rintasi päälle. Me kaksi
vain kuulemme tämän uhon, mutta todistajia
ei tarvita.

Nyt kun olet mennyt kaikista kehoituksista
ja pyynnöistä huolimatta, en voi enää
peitellä sydämeni ääntä. Kerron kaikille,
jotka kysyvät ja myös heille, jotka eivät
kysy. Et saa unohtua, koska se jos mikä on
lopullista. Toisaalta mietin yllättäisinkö
joku ilta?

© Mikko Järvinen

Oma kesäni alkaa

Puhuvat keskenään, sillä nuorien päivien
sietämättömällä kielellä. En ymmärrä
sanaakaan ja silmäillessäni uutislehteä
pidän sitä siunauksena. Kaksi poistui
joukosta.

Kaksi jäi peittämään jotakin itsestään
ja puhe jatkui sillä sietämättömällä
kielellä. Toisen arpea ihmettelivät.
Eipä näyttänyt peittyvän se arpi.
Onneksi yhteinen matka kohta päättyi.

Karkasin suojaani suunnittelemaan jatkoa.
Suojassa kaikki oli ennallaan. Ihmiset
olivat kyllä kaikki vaihtuneet. Hetken
päästä huomasin istuvani oudossa läpi-
leikkauksessa. Yksilöstä läpi kaikkien
kerrosten.

Keskikesän kuumuuteen ostin oikeuden
kuunnella rock-musiikkia n. 5-6 tunnin
matkan päässä. Hikinen automatka, jolla
kukaan ei puhu sitä kieltä.

© Mikko Järvinen