Puhuvat keskenään, sillä nuorien päivien
sietämättömällä kielellä. En ymmärrä
sanaakaan ja silmäillessäni uutislehteä
pidän sitä siunauksena. Kaksi poistui
joukosta.
Kaksi jäi peittämään jotakin itsestään
ja puhe jatkui sillä sietämättömällä
kielellä. Toisen arpea ihmettelivät.
Eipä näyttänyt peittyvän se arpi.
Onneksi yhteinen matka kohta päättyi.
Karkasin suojaani suunnittelemaan jatkoa.
Suojassa kaikki oli ennallaan. Ihmiset
olivat kyllä kaikki vaihtuneet. Hetken
päästä huomasin istuvani oudossa läpi-
leikkauksessa. Yksilöstä läpi kaikkien
kerrosten.
Keskikesän kuumuuteen ostin oikeuden
kuunnella rock-musiikkia n. 5-6 tunnin
matkan päässä. Hikinen automatka, jolla
kukaan ei puhu sitä kieltä.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti