Työnnettävän nakkikioskin ohi kulkiessani
en nähnyt sinua. Enkä monessa muussakaan
paikassa, jossa toivoin sinut näkeväni.
Olit mennyt jo täältä voimalla, jonka moni
toivoo tavoittavansa.
Tiedän sinusta kaiken, mitä tunteiden
tarpeiksi voi toivoa tietävänsä. Taitat
valoa eduksesi, saat minut pysähtymään
ja unohtamaan rohkeuteni. Aina sitä
löytyy lähtökohdista ja ajatuksista.
Kun herään itseni seurasta katson hämmästyneenä
ympärilleni ja totean hiljaa ettei
tämmöistä kaupunkia ole olemassa.
Nakkikioskin pitäjä katsoo minua puolestaan
kuin hullua. Katson risteyksessä mihin
olisit voinut mennä.
Näillä epämukavilla istuimilla unta
vältellessään näkee ja kuulee arvioita
milloin mistäkin toiminnasta. Toisilta ei
unen välttely ole onnistunut ja joukkoon
kuulumattomat herättelevät. Minä tosiasiassa
vain tein huomoita siitä että täälläkin
on jälkesi.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti