keskiviikko 28. syyskuuta 2011

2000-luvun rukousnauha

Se koostuu neonvalon hohteesta ja
varmoista ajatuksista toisten
rakkauden sunnasta. Ollaan kovin
varmoja omista päätöksistä ja niiden
oikeellisuudesta. Sivellään
rukousnauhaa lisävarmuuden toivossa,
vaikka syvällä epäillään.

Leikkikalun omaisena moni saattaa
luulla että se edustaa todellista
elämää. Se edustaa vain sitä mitä se
on, leikkikaluntekijä. Välinpitämättömänä
tekee nopeasti katovia harhoja
rukousnauhan haltijoille ja sen
voimaan uskoville.

Leikiltänne ette kuule, ettekä
varsinkaan näe, jos kuulisitte
vihastuisitte juurikaan ymmärtämättä.
Minä en rupea väittelemään
leluntekijän kanssa. Te näette asian
itse tai olette sellaisia kuin olette.

Odottaessan maailman muuttumista luen
kirjoituksista millaisia haluisitte
olla. Halujen ymmärtäminen ei ole
vaikeaa, mutta maailmanne menee käsi
kädessä omani kanssa ohi. Seuraan
heitä.

© Mikko Järvinen

tiistai 20. syyskuuta 2011

Äänesi kaiku

Sinä asuit ennen täällä. Ei sitä näe enää
mistään, tavarasi on kannettu pois niiden
toimesta joilla oli voimia siihen. Itselläni
ymmärrys on kirjoitettu pergamentille, jonka
olen tainnut lähettää pullopostina. Ehkäpä
itseäni viisaimmille ihmisille.

Miltä rannalta mahtavat pullon löytää. Ehkäpä
puhuit siellä joskus. Ei tuota vaikeuksia
kuvitella mitä olisit saattanut sanoa siellä.
Mahdoton kuvata toiselle sitä, äänesi kun
värähtelee syvällä.

Rannalta lähtee monta polkua kohti sisämaata,
niistä oikean erottaminen jollekkin muulle
voisi olla lähes epätoivoinen koitos. Minä
kuuntelisin vain tuulia ja se kertoisi mihin
minun on kuljettava.

© Mikko Järvinen