torstai 19. toukokuuta 2011

Minun päätökseni on tehty, vaikka onkin kylmä

Miksiköhän mietin että tämä paikka olisi Norjassa? Loppuen lopuksi tajuan
että tämän paikan sijainnilla ei ole juuri merkitystä. Laukut on pakattu ja lähtisin
mihin tahansa kanssasi.

Olisi täysin järkevää olettaa että minua pidetään hulluna, kuin ajaisin suorinta
tietä helvettiin. Helpompiakin tapoja olisi suoriutua tästä tehtävästä.

Ollessaan, mennessään. Ihan niinkuin niitä enään erottaisi toisistaan. Miettii kenen
kanssa on eri mieltä. Lämpimikseen vain keskustelun ylläpitämiseksi, mutta älä usko
itseesi sokaistumiseen saakka.

Nostan lipun, jota koristavat sinun värisi, merkiksi siitä että sielu on nyt väsynyt.
Tule hakemaan se pois. Kanna turvaan, johonkin missä sinun olisi hyvä olla.
Kyllä minä siellä tarkenen olla.

© Mikko Järvinen

tiistai 10. toukokuuta 2011

Asioita poistettavaksi siitä mitä kaikki tietämättään kaipaavat

Ei maksa vaivaa tarkkailla merkkejä
johdonmukaisuuden varalta, sillä eihän
niitä ole tai niin uskoisin monen
odottavan. Ne jotka semmoista odottavat
kulkevat museossa, jossa jokainen taulu
on sama.

Jos on unohtanut edellisen ja jättänyt
menemästä koko museoon. Voi huomata ettei
pitkälle matkalle, sille pisimmälle,
lähtiessään kannata muuttaa matkakumppania.
Huomaa vielä saapuvansa jonkun toisen
kanssa perille.

Ennen loppua tulee muisteltua alkua. Sen
tulee olla tosi, muuten voisi rakentaa
talonsa hiekalle ja odottaa että painovoima
tekee työnsä.

Sitten lopuksi katsotaan peiliin, jos näkee
vain itsensä, ei ole juuri muuta koskaan
nähnytkään. Harhat jättävät ennemmin tai
myöhemmin rauhaan.

© Mikko Järvinen

tiistai 3. toukokuuta 2011

Meidät tehtiin yöstä

Yöllä salaa puhuttiin, meistä, joten sen on
täytynyt jättää oma leimansa meihin.
kaukaisilta ne sanat vaikuttavat ja sellaisiksi
me ne jätämme. Heille on kovin jäänyt aikaa
pohtia meitä.

Aina peilaavat toistensa kautta meitä. Sitä kuvaa
saavatkin etsiä. Kaikessa luullussa oveluudessaan
kysyvät meistä, mutta näen heidän lävitseen, vaikka
aivan muuta luulevat.

Ei meillä ole aikaa istua heidän tuomittavinaan.
Paetaan tuosta takaovesta. Tahto, joka meitä
tuomitsisi ei kuitenkaan pidä meitä paikallaan.
Saavat ihmetellä sumuisen lasin takana.

Kun palasimme yöhön kuuntelematta heidän tuomiotaan
meillä oli kaikki mukana, toisemme. Heidän sanansa
jätimme heidän ongelmakseen päivien ajaksi.

© Mikko Järvinen