Yöllä salaa puhuttiin, meistä, joten sen on
täytynyt jättää oma leimansa meihin.
kaukaisilta ne sanat vaikuttavat ja sellaisiksi
me ne jätämme. Heille on kovin jäänyt aikaa
pohtia meitä.
Aina peilaavat toistensa kautta meitä. Sitä kuvaa
saavatkin etsiä. Kaikessa luullussa oveluudessaan
kysyvät meistä, mutta näen heidän lävitseen, vaikka
aivan muuta luulevat.
Ei meillä ole aikaa istua heidän tuomittavinaan.
Paetaan tuosta takaovesta. Tahto, joka meitä
tuomitsisi ei kuitenkaan pidä meitä paikallaan.
Saavat ihmetellä sumuisen lasin takana.
Kun palasimme yöhön kuuntelematta heidän tuomiotaan
meillä oli kaikki mukana, toisemme. Heidän sanansa
jätimme heidän ongelmakseen päivien ajaksi.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti