Ei maksa vaivaa tarkkailla merkkejä
johdonmukaisuuden varalta, sillä eihän
niitä ole tai niin uskoisin monen
odottavan. Ne jotka semmoista odottavat
kulkevat museossa, jossa jokainen taulu
on sama.
Jos on unohtanut edellisen ja jättänyt
menemästä koko museoon. Voi huomata ettei
pitkälle matkalle, sille pisimmälle,
lähtiessään kannata muuttaa matkakumppania.
Huomaa vielä saapuvansa jonkun toisen
kanssa perille.
Ennen loppua tulee muisteltua alkua. Sen
tulee olla tosi, muuten voisi rakentaa
talonsa hiekalle ja odottaa että painovoima
tekee työnsä.
Sitten lopuksi katsotaan peiliin, jos näkee
vain itsensä, ei ole juuri muuta koskaan
nähnytkään. Harhat jättävät ennemmin tai
myöhemmin rauhaan.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti