Elämän pituinen

Janosi aavikon laidalla mitattu elämän
mittaiseksi taistoksi. Tiedosta tai
elmästä itsestään. Yhteenkietoutumisen
vaara on niin suurin että moni lakkaa
erittelemästä niitä. Eivät myöskään
usein välitä, kuin tiedosta. Siitähän
tuli elämä.

Joillekkin tieto on uskoa. Toisille
niin paljon että heidän elämänsä on
paikalleen pysähtänyt aavikon laidalle.
Heillä ei ole enää jano. Heitä ja muita
aavikon laidalle seisomaan jääneitä
ääripäitä tulee varoa. Ei ole juotavaa
tarjottavaksi.

Laiskat luulevat saapuneensa perille,
mutta etsijät kaikista janoisimmat
tietävät ettei toista reunaa saavuteta
koskaan. Olkoon se ainoa varma tieto,
sillä aina jokin siirtää reunaa.

Välillä tulee levätä keitailla, jotta
saa perspektiiviä. Toisenlaista janoa,
joka löytyy vain keitaalta. Tieto usein
kuivuu täällä, mutta ei se meitä
kovinkaan usein haittaa. Luovumme, jopa
ilomielin.

© Mikko Järvinen

Ehyt sydän

Kauhistunut itseään. Hikoilee viidakossa
kaikkeen jotakin ymmärrettävää.
Peräänantamattomuus hyve vai kirous? Oma
mieli yrittää siihen löytää vastausta
maalailemalla unelmia. Kangas on jotenkin
vääntynyt.

Kankaan suoristuessa unelmat hämärtyvät.
Niistä tulee etäisiä, kuin toisen omia.
Varkain vietyjä. Kenestä tulee varas?
Kenellä on kanttia syyttää omaa sieluaan?
Viedä unelmien tuomiolle.

Mitä mahtavatkaan ajatella? Kummastakaan.
Käydään suuri väittely, jossa unelmilla on
yksi huomattava etu. Ne voivat olla ketä ja
mitä hyvänsä. Kuinka pelottavaa se on, mutta
samalla toiveikasta.

Ei kukaan kerro miten pitäisi tuntea. Päätän
ryhtyä rauhantekijäksi unelmien ja sielun
välille. Kovin mittava tehtävä kaikilla
mittapuila mitattuna, vaikka varmasti joku on
erimieltä. Lienee tässä mielekkyyttäkin.
Yhdessä ovat piilottaneet ja laittaneet minut
etsimään.

© Mikko Järvinen