Kauhistunut itseään. Hikoilee viidakossa
kaikkeen jotakin ymmärrettävää.
Peräänantamattomuus hyve vai kirous? Oma
mieli yrittää siihen löytää vastausta
maalailemalla unelmia. Kangas on jotenkin
vääntynyt.
Kankaan suoristuessa unelmat hämärtyvät.
Niistä tulee etäisiä, kuin toisen omia.
Varkain vietyjä. Kenestä tulee varas?
Kenellä on kanttia syyttää omaa sieluaan?
Viedä unelmien tuomiolle.
Mitä mahtavatkaan ajatella? Kummastakaan.
Käydään suuri väittely, jossa unelmilla on
yksi huomattava etu. Ne voivat olla ketä ja
mitä hyvänsä. Kuinka pelottavaa se on, mutta
samalla toiveikasta.
Ei kukaan kerro miten pitäisi tuntea. Päätän
ryhtyä rauhantekijäksi unelmien ja sielun
välille. Kovin mittava tehtävä kaikilla
mittapuila mitattuna, vaikka varmasti joku on
erimieltä. Lienee tässä mielekkyyttäkin.
Yhdessä ovat piilottaneet ja laittaneet minut
etsimään.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti