Älä laske päätäsi syliini ja muuta
silmiäsi elottomuuden peileiksi. Ei
enää kyyneleitä, vain kuiva, kylmä
poski jäljellä siitä lämmöstä. hiljaa
suljen silmät puolestasi.
Älä velvoita minua vaalimaan muistoasi
, itkemään verta puolestasi. Tiedät
hyvin että tekisin sen. Muistelisin
kuinka olitkaan elossa, niin muistini
sinusta kertoo
Älä kuole käsiini tai vannon löytäväni
keinoon kääntää ajan taaksepäin. Käsin
vaikka vääntäisin vuodet uhoan, kun
ristin kätesi rintasi päälle. Me kaksi
vain kuulemme tämän uhon, mutta todistajia
ei tarvita.
Nyt kun olet mennyt kaikista kehoituksista
ja pyynnöistä huolimatta, en voi enää
peitellä sydämeni ääntä. Kerron kaikille,
jotka kysyvät ja myös heille, jotka eivät
kysy. Et saa unohtua, koska se jos mikä on
lopullista. Toisaalta mietin yllättäisinkö
joku ilta?
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti