Tästä tajuaa. Mistä sitä alottaisi?
Elämästä? Kovin kaikenkattavaa, eikö
vain? Sovitaan että sieltä kaikki
alkaa. Ennenkuin on edes alkuun päässyt
huomaa ympäristön olevan keskeneräinen.
Tarkkailen ympäriltäni löytyvää esineistöä.
Se kertoo eräästä, jota voisi opettajaksi
kutsua. Tai ehkä löytäjäksi. Oli miten
hyvänsä, kun katson hänen suuntaansa tiedän
että näin voi olla.
Kuitenkin niin usein seison ulkopuolella vain
kuu kaverinani. Silloin tekee mieli löytäjän
näkemystä. Hän tietäisi mitä tehdä. Lukikohan
hän jättämäni viestin vai upotinko sen liian
syvälle tunteideni suohon.
Toivon näkeväni hänet lähtiessäni, mutta minulla
taisi olla kiire niihin epätodellisiin tilanteisiin
, joissa ei oikein tiedä miten niitä pitäisi
käsitellä. Olen toki nähnyt epätoivoista uskallusta
enkä tiedä mitään.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti