Katselen niitä ihmisiä ja tajuan että en voi
verrata niiden muodostamaa tilanteita
mihinkään. Joskus saattoi katsella tilanteita
kuin maalauksia tai muistella niitä semmoisina.
Ne ovat taidevarkaita.
Joskus he eivät näytä yhtään siltä mitä ovat.
Tietämättöminä valehtelevat eivätkä oikein
vielä tiedä mihin ovat menossa. Yrittävät olla
täällä, mutta näyttävät niin eksyneiltä.
Selviytyjät eivät pelästy. Heitä on jäänyt tänne.
Pelästyneetkin kävelisivät tästä useammin ohi,
jos eivät olisi kävelleet loputtoman pitkiltä
tuntuviin päiviin.
Voisivatko pelästyneet olla yhtä eksyneitä kuin ne,
jotka yrittävät olla täällä? Toisaalta välillä
kaikki muuttuu päinvastaiseksi. Pysyvää harvoin,
aavistuksia toiselta puolelta, joita sitten
pelästyivät. Me näemme usein vain osia puolin
ja toisin.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti