Muistan sinut parhaiten kesästä, jolloin kaikki
oli vielä kaunista. Olethan sinä edelleenkin,
mutta kesät ovat luovuttaneet sinun mentyä
unelmiesi perään.
Mahdatko muistella mitään minusta? Tai edes muistaa?
Tykkään ainakin ajatella niin, vaikka mitään
rohkaisevia merkkejä ei siitä olekkaan.
Minä muistan vieläkin ne unelmat, joita minulla oli
silloin kun kesä ei ollut vain tuskaisen kuuma ja
hämäävä. Silloin maailma oli raikas ja elossa.
Kuvistakin katosi viha, vaikka et sitä ensi alkuun
uskonutkaan. Olit siinä kaiken sen voittaneena, jota
olin uskonut pitäneeni kaikkein kauneimpana.
En tiedä katselenko näitä muistoja viimeistä kertaa,
mutta ainakin täältä on pitkä matka pois.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti