Pahan taival repii veristä polkuaan kautta ajan
rakenteen. Hävittää, tuhoaa muistoja jostain
hyvästä. Kuvittelevat joka askeleellaan, että
hyvät ovat taipuneet tässä, jääneet makaamaan.
Luulevat väärin
Hävittää toinen ahneuttaan, valehtelemalla
hautaa hyvyytensä tallattavaksi polkujen
syliin. Tietämättömyyksien palkaksi,
epätietoisten epäilyyksiin tässä saatossa
se ensimmäinen tosi tekee verelle seuraa.
Ollaan siivosti, itsensä vastaisesti.
Luullaan olevamme oikein. Enemmän
väärää tähän sanomattomuuden
rakenteeseen on kätketty, ahdistaa
yrittää ymmärtää tätä piirrustusta.
Väärin rakennettu taikka aivan
väärä paikka. Vetää unelmia alleen.
Niiden pelastaja, osina kuin suuri
totuus. Jossain tuolla oikeissa paikoissa.
On se minussa ja hänessä, älä etsi oikeaa
ratkaisua polkujen, rakenteiden, pahan
sylistä. On vain mitä tiedät, tunnet.
Muun merkitys katoavaista.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti