Kun menit enkä uskaltanut ottaa
sinua syleilyyni. selkäsi näkyi
pitempään kuin tohdin katsoa,
joten tulethan ehjänä takaisin.
Tee odottaa sinua, olen tehnyt
sen hyvissä ajoin valmiiksi.
Enhän halua olla kuulematta
saapumisesi ääniä.
Ne äänet kantavat mukanaan
rakkautta, jota olen odottanut.
Ne siirtyvät pienen hetken
edelläsi ja kiusoittelevat
saapumisellasi. En tohdi vielä
tarttua oven kahvaan.
Oven avattuani vastaan tulikin
hämärä, mutta havaita saattoi
että olit läsnä ilmassa ja
kosteudessa. Menit tästä ilman
takkia. Takin olisin sinulle
järjestänyt. Omani olisin
päältäni antanut.
Muistan sinut varmasti aina.
Sellainen on kauneutesi,
ikuinen ja unohtumaton.
Tavoittelee universumia.
Huomaat sen siinä kohdassa,
missä ollaan hullutusten
äärellä ja unohdat itsesi.
Todellisuutta siis
vääristellään kohti oikeaa.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti