perjantai 29. maaliskuuta 2013

Luutuva sydän

Se pelastaa hyvin harvan, jos ketään. Sen lopullinen hyöty kuitenkin riippuu tavoitteista. Pyhittääkö se keinot? Voiko se tapahtua itsestä riippumatta? Tahtoisin uskoa että asian laita ei ole näin.

Ydin on aina sula, tähän on uskottava, jos päinvastaisella on lainkaan toivoa. Siitä pitää olla tilanteen välttämiseksi, kyllä, tilanteen. Siirryttäessä kohti kovuutta on yksikin askel liikaa.

Nyt on siis puhe näkymättömästä valloittajasta, joka vallan saatuaan, puolustaa sitä sinun keinoillasi. Voimattomuus tekee silloin seuraa, joka tapauksessa pintaa tavoittelevalle tunteelle, joka kertoo meille olevamme vielä olemassa.

© Mikko Järvinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti