Miten löysinkään paikan, jossa rakkaus katoaa minuuteittain

Paikka, jossa ei olisi rakkautta. Pelkkä ajatuskin puistattaa. Siellä ei voisi havaita puissa värejä, vaikka ne olisivat sinun istuttamiasi. Kävellessäni niiden lomassa mitkään kengät eivät auta, vaan kohta vuotavat jalat verta.

Puiston penkiltä näkee vain kosken, johon se hukkui. Se rakkaus meinaan. Jokaisella ylityksellä asiat menevät toiselle puolelle. Tuomiosta kuullaan alajuoksulla.

Ainoa ajatus, joka juoksee mieleni läpi on paniikin omainen tarve päästä pois täältä. Ihmisiä ei tunnu olevan missään, kun näet jonkun, seuraavassa kadunkulmassa he ovat jo poissa.

Miljoona kaupungit eivät siis pelasta ketää yksinäiseltä olemiselta. Mikään ei riipu minkään määrästä, kun yrittää ottaa selkoa mistä kaikki on lähtöisin.

© Mikko Järvinen

Ydin

Ajatus sinusta on lähtökohta lähes
kaikelle tai ainakin se on läsnä
kaiken rakenteessa. Niinkuin Frank
kertoi laulussaan. Saapuessasi tuo
laulu alkaa soimaan, joka tuutista.
Aluksi en voi kuulla muuta vaikka
näen.

Katseeni palaa iloisen katseesi
syvyydestä tähän hetkeen katselemasta
osasia siitä. Kaikki tuntevat sen,
jopa pienimmät osat tunnetaan.
Etsikääpäs joku joka osaa selittää
sen kaiken yksiselitteisesti ja
sotia sytyttämättä.

Seurassasi irtautuu siinä määrin, että
buddhakin alkaa jo kiinnittämään
huomiota. Se on nyt niin hyvin lähellä,
tunnetko? Saatatpa tunteakkin, ainakin
hetken kuluttua. Aikahan ei tätä
tapahtumaa kunnioita.

Olemme saapuneet tänne tietämättä ja
taitamatta, niinkuin ihmiset yleensä.
...rakkauden ytimeen.

© Mikko Järvinen