Seison tuulen heitellessä hiekkaa
ympärilläni, katsomassa hänen
verensä valumista maahan. Kerään
sen kyllästämän hiekan putkiloon,
jossa pidin ystävänpäiväksi saatua
sydänkorua.
Muistellen hyviä aikoja. Samalla
lataan revolverin rullaan luodin,
jokaista kohti. Hyvä puoleni
pohtii haluaisito sinä tätä? Paha
puoleni toteaa että et ole enään
vastustamassa.
Ohi kiitävän hetken mietin kenelle
olla vihainen? Vain huomatakseni
että olin tehnyt päätökseni.
Nousin siis sen sivuvaunullisen
moottoripyörän selkään. Se vie
minut kohti, loppujen lopuksi,
tuntemattomaksi muodostuvaa.
Tuoko se sinut takaisin?
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti