Kevään tullen kaikki valo sen ympärillä
korostuu ja kuulen siitä miten joku sen
vaikutuspiirissä ei osaa olla. Kaikki
se valo kauhutarinoiksi muuttuneena syö
minua ennennäkemättömillä tavoilla.
Kuvittelee minusta energiaa saavansa.
Taitavat yllättyä, kun eivät saa mitään
irti minusta. Suljettuna sisääni on se
mitä ne haluavat. Kerrosten alle
haudattuna, joista ei ketään tunnettu ota
selvää.
Ehdottavat hämärässä sinne, tänne sille
paikkaa. Sen paikan löytäminen ei vaan
näyttäydy nopean voiton tai automatti-
suuden aivopesemille. Liikutaan rajoilla,
joissa tiedon ja tuurin eroavaisuuksilla
ei ole juuri tekemistä minkään todellisen
kanssa.
Toisen ottamia ja omaan vihaansa joskus
vielä hukkuvia tuntuu tulevan vastaan
kaikkialla näinä päivinä.
© Mikko Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti